tiistai 22. lokakuuta 2013

Päivä 1.

Aamiaiseksi kahvikupillinen sokeripalalla.

Lounaaksi kaksi keitettyä kananmunaa, reilusti pinaattia, tomaatti.

Päivälliseksi vähintään 250g pihvi, jonka paistamiseen ei ole käytetty rasvaa. Lisäksi vihreää salaattia, hieman öljyä ja sitruunamehua.
- lähde

Olen yleensäkin suhteellisen laiska heräämään, eikä tämäkään maanantai ollut poikkeus. Minulla ei tällä hetkellä ole koulua tai töitä, joten saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Päivä lähtee käyntiin tunnin kävelylenkillä läheisellä luontopolulla, jonka jälkeen kiehautan ison kupillisen kahvia. Normaalisti juon kahvini reilun maidon kera, joten yksi pieni sokeripala ei tee mustasta kahvista juotavaa tekemälläkään. Koska kahvikuppini on melkeinpä kahden normaalin kupin kokoinen, sujautan mukaan vielä toisen sokeripalan (tiedetään, lupaavasti alkaa...), ja hujautan jäähtyneen kahvin kerralla kurkkuun.
Toivottavasti totun mustan kahvin makuun seuraavan parin viikon aikana...

Nälkä yllättää harvinaisen aikaisin, melkein kahden aikoihin, mutta yritän sinnikkäästi pitää sen loitolla juomalla monta lasia vettä. Neljältä vatsani kurina käy kuitenkin sietämättömäksi ja ryhdyn keittelemään itselleni jonkinlaista sapuskaa kananmunista ja pakastepinaatista.

Keitän neljä kappaletta (kaksi säästän kolmannelle päivälle) kananmunia koviksi ja isken pussillisen (150 g) Rainbown hienonnettua pakastepinaattia kiehumaan hetkiseksi. Puolet tästä määrästä säästän myöhemmäksi, kuten kananmunatkin. Päivän lounas maistuu taivaalliselta, vaikka lautasella onkin vain pari hassua kananmunaa, pieni kasa pinaattia ja viipaloitu tomaatti.

Päivälliseksi (tai siis illalliseksi) yritän paistaa Snellmanin mureita naudanlihapihvejä (280 g), mutta koska en ole kovin kummoinen kokki, tulee pihveistä sitkeitä ja kuivia kuin kumisaappaista. Kyytipoikana on puoli pussillista Järvikylän jääsalaattia (noin 80 grammaa) ja ihmeellinen sekoitus ruokaöljyä, Rainbown sitruunatäysmehua ja pieni ripaus sitruunapippuria. Tämä satsi kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi niellä, sillä salaatinkastikekokeiluni maistuu aivan kamalalta, eikä salaatinlehdet kuivanakaan oikein uppoa.

Loppujen lopuksi unohdan salaatinkastikkeeni, ja keskityn sen sijaan pihvien loputtomaan jauhamiseen sekä kuivien salaatinlehtien nielemiseen. Ja ruokajuomana totta kai vettä.

Päivän loputtua olo on nuiva: vähän tekisi mieli syödä jotakin muutakin, mutta pakko on tyytyä lasilliseen vettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti